Marxismi on sosioekonomisen tutkimuksen menetelmät jonka pääkohtana on luokkasuhteet ja sosiaaliset konfliktit ja joka käyttää materialistinen lähestymistapa kehitysvaiheesta Historia Se on metodologia, joka perustuu taloudelliseen ja sosiaalipoliittiseen tutkimukseen, ja sitä sovelletaan kapitalistisen järjestelmän kehityksen analysointiin ja kritiikkiin sekä kapitalistisen järjestelmän rooliin. luokkataistelu järjestelmällisessä taloudellisessa muutoksessa.

Marxilaisuuden pääteoreetikot saivat vaikutteita saksalaisilta filosofeilta. Friedrich Engels e Karl Marx toinen on kirjoittanut teoksen Pääkaupunki Marxismi on hyvä viite marxilaisesta teoriasta. ajatusvirta joka käsittää sekä taloudellisen että sosiologisen teorian ja on osa erästä filosofinen menetelmä vallankumouksellinen näkemys yhteiskunnallisesta muutoksesta.

Mitä marxilaisuus on?

Lähtökohtana tälle kehitykselle olisi taloudellinen toiminta, jota tarvitaan kaikkien aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen. Tuotannon ja talouden organisointimallit ymmärretään muiden yhteiskunnallisten ilmiöiden, kuten sosiaalisten suhteiden, järjestelmien ja järjestelmien, alkuperäksi tai vaikutteeksi.Tämän vuoksi talousjärjestelmää kutsutaan infrastruktuuriksi ja sosiaalisia suhteita päällysrakenteeksi.

Marxilaisen analyysin mukaan yhteiskuntaluokkien väliset konfliktit kapitalistisessa järjestelmässä syntyvät, koska ristiriidat koneellistumisen korkean tuottavuuskyvyn ja proletaariluokan sosialisoitumisen sekä yksityisomistuksen ja porvariston, pienen väestönosan, voitoksi muutetun tuotannon ylijäämän välillä kärjistyvät.Työläisproletaarille on ilmeistä, että porvariston voittojen aiheuttama kuilu synnyttää luokkien välisen kiihkeän konfliktin, joka voi päättyä vain yhteiskunnalliseen vallankumoukseen.

Marxismi kuvittelee, että pitkällä aikavälillä yhteiskunnallinen vallankumous huipentuisi sosialistiseen järjestelmään - jossa tuotantovälineiden omistus on osuuskuntaomistusta ja jakelu ja tuotanto ovat yhtäläisiä kaikille yhteiskunnan jäsenille. Marx täydentää tätä ajatusta ajatuksella, että teknologian ja siten tuotantovoimien kehittyessä sosialismiSe muuttuisi lopulta kommunistiseksi yhteiskuntakehityksen vaiheeksi, valtiottomaksi yhteiskunnaksi ilman luokkajakoa. In the kommunismi Näin omaisuus olisi yhteinen ja motto "jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan" olisi mahdollinen motto.

Marxilainen ajatus historiallisesta materialismista on omaksuttu laajalti akateemisella alalla lähinnä humanistisissa oppiaineissa, kuten antropologiassa, valtiotieteessä, taloustieteessä, mediatutkimuksessa ja filosofiassa. Ymmärrys siitä, että ihmisyhteiskunnat kehittyvät resurssien jakautumisesta jäsenilleen, edellyttää myös ymmärrystä kulttuurisesta ja poliittisesta jäsentymisestä,yhteiskunnissa voimassa olevat moraalit ja tavat.

Hyvä esimerkki teoriasta voidaan havaita Ranskan vallankumousprosessissa valistuskaudella. Tämän tapahtuneen uuden yhteiskunnallisen jäsentymisen aikana kapitalismiin muotoutuneen talouden kehitys pakotti luomaan uuden poliittisen järjestelmän sekä uusia lakeja ja tapoja, jotka alkoivat olla osa sopeutumista tähän todellisuuteen. Feodaaliset tavat esimerkiksi kävivät tarpeettomiksi.ja kuolivat sukupuuttoon.

Periaatteessa näiden kahden filosofin kehittämässä marxilaisessa ajattelussa päädytään siihen, että kaikkien yhteiskuntien historia on kerrottu luokkataistelun kautta, ja tämä ilmiö on havaittavissa koko ihmiskunnan historian ajan.

Mitkä ovat marxilaisuuden ominaispiirteet?

Leninin mukaan teoksessaan "Marxismin kolme lähdettä ja kolme konstitutiivista osaa" marxilaisuuden pääperustat ovat saksalainen filosofia, filosofisesta materialismista dialektiikan kautta, englantilainen poliittinen taloustiede, arvo- ja työnteorian kehityksestä, josta syntyy lisäarvon käsite, ja ranskalainen sosialismi, ideoiden analyysin kautta jaranskalaisten utopististen sosialistien kokemukset.

Vuonna 1848 filosofit Karl Marx ja Friedrich Engels julkaisivat Kommunistisen manifestin, jossa he analysoivat todellisuutta, jossa he elivät, ja tekivät johtopäätöksiä tuotannosta, proletariaatin hyväksikäytöstä, omaisuudesta ja työstä. Marx ja Engels ehdottivat kapitalistisen mallin loppua ja sosialistisen mallin alkua, jossa massat ottaisivat tuotantovälineet haltuunsa,näin ollen taloudellista ja poliittista valtaa.

Kommunistisesta manifestista voimme tutustua joihinkin marxilaisuuden ominaispiirteisiin, kuten historialliseen materialismiin, lisäarvon käsitteeseen, luokkataisteluun ja sosialistiseen vallankumoukseen, joka huipentuisi kommunismiin.

Historiallisen materialismin mukaan aineelliset eli taloudelliset olosuhteet määräävät historialliset tapahtumat ja yhteiskunnan ominaispiirteet. Lisäarvon käsite puolestaan selittää työläisen hyväksikäytön tuotantovälineiden haltijan eli porvariston toimesta. Työläiselle ja yrittäjille jaetun rikkauden välinen ero on voiton käsite, joka synnyttää kasaantumisen jaLuokkataistelu olisi lisäarvon vuoksi syntyvä kitka riistettyjen ja riistäjien välillä - ja tämä taistelu käynnistäisi yhteiskunnallisen vallankumouksen, joka tuhoaisi kapitalismin ja tekisi tilaa kommunismille. Vallankumouksen avulla taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus poistettaisiin.

Mitä on kulttuurimarxismi?

Kulttuurimarxismi on termi, jota lähinnä oikeisto käyttää yrittäessään tehdä tyhjäksi sen, mikä on heidän päämääränsä vastaista, jotta vasemmistoa voitaisiin vähätellä. Kyseessä on diskurssistrategia, jossa yleistetään ei-konservatiiviset käytännöt ikään kuin ne olisivat radikaalivasemmistolaisen ideologian tuotteita.

Katso myös merkitys Oikea e Vasen .

Äärioikeisto käyttää termiä kulttuurimarxismi käsittääkseen ajattelun moninaisuuden, joka ei sovi oikeistomalliin, kuten ateismin, seksuaalisen vapautumisen, LGBT-yhteisön oikeudet, feminismin, liberalismi sosialismi anarkismi ja muut monikulttuuriset identiteetit, jotka etsivät tilaa pohjoisamerikkalaisen kristillisen kulttuurin hallitsemassa länsimaisessa maailmassa.

Toisen maailmansodan aikana teoreetikot ja filosofit, kuten Adorno, Horkheimer, Marcuse ja Walter Benjamin, Saksasta New Yorkiin muuttaneet juutalaiset akateemikot, kokoontuivat yhteen yrittäessään ymmärtää syitä siihen, miksi proletaariluokka ei ollut vielä kyennyt luomaan kapinaa porvaristoa vastaan; he tulivat siihen tulokseen, että suuri ongelma oli uskonnon ja joukkokulttuurin yhtymäkohta.He teoretisoivat, että nämä kaksi tekijää toimivat keinona levittää kollektiivista "väärää tietoisuutta" massoille, jotka pysyivät kulttuurisesti erillään porvaristosta kykenemättä visualisoimaan kärsimäänsä vieraantumista. Nämä teoreetikot uskoivat, että vallankumouksen tietoisuus voisi vapauttaa psyyken uusien kulttuuristen muotojen avulla. OppositioPorvaristo ei tietenkään pidä tästä ajatuksesta ja soveltaa kulttuurimarxismin käsitettä tällaiseen ajatteluun.

Marxilaisuus filosofiassa

Filosofiassa marxilainen ajattelu sai suuren vaikutuksen Hegeliltä sekä Feuerbachin materialistiselta käsitykseltä. Se, mitä Marxo ymmärsi ja sovelsi omassa ajattelussaan Feuerbachista ja Hegelistä, oli se, mitä mahdollisuuksia nämä filosofiset ajatukset voisivat tarjota synteesinä kriittisen analyysin ja filosofian, eli ihmisen todellisen, materiaalisen, irtautumisen toteuttamisen välillä.

Vaikka Marx oli saanut vaikutteita Hegeliltä, hän kritisoi voimakkaasti tämän idealistista järjestelmää. Hegelille filosofia on todellisuudesta tehty, kun taas Marxille filosofian on vaikutettava todellisuuteen. Ihmiskunnan selviytymistarpeen tiedostamisesta käsin voidaan ajatella historiaa ja filosofian kulkemaa tietä nykypäivään asti.

Marxilaisuus-leninismi

Marxismi-leninismiä voidaan pitää proletariaatin vapautusliikkeenä, kommunistisen yhteiskunnan taktiikan ja teorian rakentamisena. Marxismi-leninismi selvittää yhteiskunnallisen eriarvoisuuden alkuperän, puolustaa enemmistön etuja ja pyrkii viitoittamaan tien riistoa vastaan. Näin ollen sitä voidaan pitää taktiikkana, jonka avulla saavutetaan työläisten ja kansojen vapautuminen.sorretut rakentamaan sosialistis-kommunistista poliittista järjestelmää.

Se toimii tieteellisenä teoriana yhteiskunnallisesta kehityksestä; se ei rajoitu vain todellisuuden diagnosointiin vaan myös niiden ristiriitojen tunnistamiseen, jotka määrittävät ja edistävät muutosta. Tässä se eroaa utopistisesta sosialismista, joka vain kuvaa oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa ehdottamatta keinoja sen saavuttamiseksi.

Toinen tärkeä marxilais-leniniläisyydelle ominainen piirre on proletariaatille annettu tehtävä taistelussa kapitalismin kukistamiseksi ja sosialismin ja kommunismin rakentamiseksi. Marxilais-leniniläisyydellä on myös todettu proletariaatin puolueen perustamisen historiallinen välttämättömyys yhdeksi merkittävimmistä syistä vallankumouksen turvaamiseksi.

Termi luotiin 1920-luvun lopulla, Leninin kuoleman jälkeen, ilmaisemaan näiden kahden teoreetikon ajatuksen jatkumoa. Se otettiin ortodoksiseksi ajatteluksi stalinismin aikana, jolloin se oli Neuvostoliiton sekä Kommunistisen Internationaalin jäsenpuolueiden virallinen oppi. Se otettiin myös vuoden 1945 jälkeen muiden kommunististen valtioiden viralliseksi opiksi jasaman ajattelutavan muita muunnelmia on luotu myös stalinismin poistamisen jälkeen.

Katso myös:

• Kommunismin merkitys
• Anarkian merkitys
• Anarkismin merkitys
• Liberaalivaltion merkitys
• Liberalismin merkitys
• Uusliberalismin merkitys
• Oikean ja vasemman merkityksen merkitys
• Historian merkitys